Koko teksti: Laadukas ravinto
Keho ei laske kaloreja, se laskee ravinteita! Tämä oivallus jäi mieleen erään fitness-harrastajan kirjoituksesta ja siinä kiteytyy koko raakailun ydin. Keho on laatutietoinen kokonaisuus, joka kertoo mitä se tahtoo. Tasapainoisen, ravitsevan aterian jälkeen olo on virkistynyt ja vatsassa on hyvä olo; elimistö on saanut kaikkea tarvitsemaansa.
Elävän ravinnon raaka-aineina käytetään kasviksia, marjoja ja hedelmiä - tuoreina, kuivattuina tai pakastettuina. Kasviksista myös yrteillä ja villivihanneksilla on oma sijansa raakaruoanlaitossa. Tärkeitä raaka-aineita ovat kaikki idut, versot, merilevät, pähkinät, siemenet ja viljat. Kun ruokaan kaivataan makeutta käytetään yleisimmin hunajaa, banaania tai kuivattuja hedelmiä. Joka aterialla pyritään käyttämään paljon lehtivihreää sisältäviä ruoka-aineita, koska se puhdistaa ja uudistaa verta ja alkalisoi kehoa. Vihreissä vihanneksissa ja villivihanneksissa olevat maitohappobakteerit edistävät vitamiinien ja mineraalien imeytymistä ja pitävät suolistossa yllä oikeaa bakteerikantaa. Lehtivihreää saa vihannesten lisäksi orasmehusta, joko tuoreesta vehnänoraasta puristettuna tai jauheesta veteen sekoitettuna. Orasmehua on suositeltavaa käyttää aamulla noin puolituntia ennen aamiaista tai iltapäivällä vähintään 2 tuntia viimeisen ruokailun jälkeen. Aterioiden päälle voi sirotella spiruliina- ja chlorella-merilevien jauhetta, joissa on myös paljon lehtivihreää. Kypsentämättömän ravinnon etuna on se, että kaikki ravintoaineet, vitamiinit, kivennäisaineet, entsyymit ja antioksidantit säilyvät siinä erinomaisesti. Kypsennys muuttaa ravinteiden molekyylirakennetta. Kutakin ruoka-ainetta hajottavat luontaiset entsyymit tuhoutuvat kuumennettaessa kokonaan samoin suurin osa valkuaisaineista, vitamiineista ja antioksidanteista. Jokaisessa ruoka-aineessa on luonnostaan omat entsyyminsä, jotka osallistuvat sen hajoamiseen, mutta niiden tuhoutuessa - lämmitettäessä yli 45 asteen - ruoasta tulee heikommin sulavaa ja kehoa kuormittavampaa. Tällä on merkitystä erityisesti silloin, kun halutaan maksimaalisesti hyödyntää kehon omaa luontaista pyrkimystä paranemiseen. Jos mahdollista kannattaa aina suosia luomuraaka-aineita, jos niitä on tarjolla. Luomutuotteet ovat ravintorikkaampia ja samalla välttyy turhilta kehoa rasittavilta kemikaaleilta, kuten torjunta-ainejäämiltä. Elävän ravinnon kauppakassin hinta on todellisuudessa - luomutuotteista huolimatta - huomattavasti sekasyöjän kauppakassia halvempi, onhan kassista karsiutunut pois monet kalliit ruoka-aineet, kuten lihat, leikkeleet, juustot ja muut maitotuotteet, kahvi, pullat, keksit, karkit ja alkoholi. Me suomalaiset olemme niin tottuneita käyttämään maitotuotteita, että niiden pois jättäminen voi tuntua mahdottomalta. Herää luonnostaan kysymys "Mistä keho saa sitten kalkkia?" Elävässä ravinnossa käytetättävät siemenet, pähkinät ja mantelit sisältävät runsaasti kalsiumia. Niistä voidaan mm. valmistaa hyvän makuista maitoa, joka on vähintään yhtä kalsiumpitoista ja vielä paremmin imeytyvässä muodossa kuin lehmän maidossa oleva kalkki. Seesammaidossa on yli kuusinkertainen määrä kalsiumia. Lisäksi puolidesiä seesamin - ja saman verran auringonkukan siemeniä liotettuna ja smuussattuna takaavat päivittäisten, välttämättömien aminohappojen saannin. Seuraava sivu: Vitamiinit ja kivennäisaineet |